Kohti Osloa: Mitäs sitä Oslossa tekisi?

Niin, kuten sanoin edellisessä viestissäni (Suomen karsinta), niin tulevat matkakulut tulevat olemaan pienemmät kuin mitä olin aiemmin suunnitellut. Tämä ei johdu siitä, että minulla loppupeleissä on hieman suunniteltua vähemmän rahaa käytössä, mikäli työt eivät ensi kuun jälkeen jatku. Sen sijaan suunnitelmani ajankäytön suhteen ovat hieman tarkentuneet tässä viikkojen kuluessa.

Yksi iso rahankäytön estäjä on juuri se, mitä jo edellisessä Kohti Osloa -ketjussa totesin, että biletys jää ehkä vain torstain, perjantain ja lauantain osalle, mutta sielläkään en nyt aio kuitenkaan mitenkään erityisen paljon sitä rahaa käyttää. Niin ja edelleen saatan käväistä aiempinakin päivinä Euroklubilla jos siltä tuntuu, mutta tämä on nyt aika arpapeliä ja vasta paikan tietää, miten sitä rahaa lopulta tulee kulumaan. Joka tapauksessa se, että on viikon ulkomailla ei tarkoita sitä, etteikö voisi joinakin päivinä mennä ihan ajoissa kämpille nukkumaan.

Niin ja edelleenkään en oikein tiedä, mitä tulen tekemään sitten itse viikolla Oslossa viisuilun ohessa, mutta eiköhän se mene aikalailla yleiseen hyörimiseen siellä täällä (voi mun jalkaparkoja sen viikon jälkeen). Yhdelle päivälle suunnitelmat ovat jo valmiina ja se on se jäähdyttelysunnuntai. Silloin ajattelin nimittäin käväistä 15 kilometrin päässä Oslosta ja tutustua paikalliseen huvipuisto Tusenfrydiin. En ole kotimaassa pitkiin aikoihin käynyt huvipuistoissa, vaikka mieli on tehnytkin, mutta aina kun on noissa isoissa kaupungeissa käynyt, niin ei vain ole oikein löytynyt aikaa, mutta nyt kun ollaan menossa Osloon, niin täytyyhän siellä nyt käydä kokemassa tuo, kun Oslon reissuja ei tule kuitenkaan kovin usein tehtyä. Tietenkin sillä varauksella, että silloin sunnuntaina on hyvä sää. Lauantainakin hätätapauksessa voisin päivän siellä kuluttaa, jos sää huonolta näyttää sunnuntaille, mutta vain äärimmäisessä hädässä. Sunnuntaina myös siksi, että matkan osuessa toukokuulle, niin huvipuisto ei ole auki vielä arkipäivinä.

Mitäs muuta? No, ensi viikolla voisi käydä viimeistään teettämässä passikuvat ja viedä passihakemus. Pohjoismaissa ei ilmeisesti tarvittaisi edes passia, vaan ajokorttikin riittäisi, mutta kun varman päälle haluan ottaa, niin täytyyhän tuo käydä teettämässä, vaikka seuraavaan ulkomaanmatkaan saattaa mennäkin se viisi vuotta, ellei kauemminkin (viimeksi olen käynyt ulkomailla 2005).

Toukokuu vain tulee niin kovin äkkiä!

Suomen karsinnat (äänestä Heli Kajoa)

Tänne kirjoittelu on ollut ala-arvoisen vähäisen, mistä pahoitteluni. Jotenkin on niin paljon ollut kaikkea muuta tekemistä, ettei tänne ole jaksanut kirjoitella. Kuitenkin nyt kun tänään on vuorossa Suomen karsinnan finaali, niin täytyihän siitä jotain tännekin kirjoitella. Samalla voisi yrittää hieman antaa pienen pienen Oslo-päivityksen. Itsehän katson tänä vuonna finaalin kotosalla, sillä artistikattaus ei ollut sellainen, että sen takia olisin halunnut pienentää tulevaa Oslon-matkakassaa, vaikka tässä olenkin laskeskellut, että Oslossa tulee käytettyä vähemmän rahaa kuin mitä aiemmin laskeskelin, mutta siitä enemmän sitten toisessa postauksessa.

Näihin karsintoihin on kyllä mahtunut muutama pettymys. Ensimmäisestä karsinnasta mainittakoon Boys of the Bandin jääminen finaalipaikasta, vaikka kappaleensakin on minusta kaikkea muuta kuin Euroviisuihin tarkoitettu. Siis oikeasti: tehdä nyt euroviisu, jossa ylistetään Yhdysvaltoja/Amerikkaa. Jee jee! Kappale kuitenkin oli tarpeeksi iskevä minun makuuni, vaikka eipä sillä olisi loppupeleissä pärjättykään. Kakkossemistä nostetaan esille Mondayn jääminen finaalipaikasta, mutta sitten taas kakkossemi oli muutenkin näistä se omaan makuun kovatasoisin ja pääasia siinä oli, että Veeti Kallio jäi näppejä nuolemaan. Kolmossemissä sitten nostetaan Linnin pääsy finaaliin, vaikka niin kappale kuin esitys oli kaikkea muuta kuin mielenkiintoista. Erästä tuttua lainaten: Menisi kotiinsa!

Sitten finalisteista sen verran, että siellä löytyy monta ihan hyvää esitystä, mutta esimerkiksi Amadeusta, Eläkeläisiä, Linniä, Nina Lassanderia ja ikävä kyllä Kuunkuiskaajia en kovin korkealle rankkaa. Vuosia toivoin Eläkeläisiä viisuihin, mutta sitten kun se tapahtui, se tapahtui kappaleella, joka ei loppujen lopuksi hirveästi kiinnostanut. Heidän esityksensä kolmannessa semissä alkoi hyvin, mutta sitten loppua kohden meno meni sellaiseksi, että jos tämä Osloon pääsee, niin kansalle kyllä tulee mieleen vain Kreisiraadio. Kuunkuiskaajien kohdalla puolestaan heidän yhtyeensä nimi antoi odottaa jotain kaihoisaa ja tunnelmallista kappaletta, mutta tulikin sitten kaikkea muuta.

Oma kärkikolmikko on ehdottomasti Heli Kajo, Sister Twister sekä Pentti Hietanen. Jälkimmäinen siitäkin huolimatta, että kappaleen taustajoukot saivat aikaan minusta aika typerän kohun aikaan, mutta minkäs teet, kun kappale itsessään iskee kovaa ja loppupeleissä vain sillä on merkitystä. Italian kieli kuulostaa kaiken lisäksi Hietasen laulamana pirun hyvältä. Sister Twister todella typerästä nimen apinoinnista huolimatta on musiikilliselta anniltaan eniten sitä, mistä minä tykkään. Kunnon tyttöenergiaa ja rokkimeininki = PERFECT! Tuo lopun tydyttelykin sopii kappaleeseen kuin nenä päähän. Ehkä moneen kertaan kuultua, mutta pirun toimivaa.

Tästä hehkutuksesta huolimatta karsintojen paras kappale on ehdottomasti Heli Kajon Annankadun kulmassa. Kappale on kunnolla erilainen ja musiikilliselta anniltaan ehdottomasti karsintojen omaperäisimmistä päästä ja esitys oli ainakin semissä kunnossa. Omaperäisyys on tämän kappaleen kohdalla ehdottomasti vain positiivinen juttu ja ainakin minulla on sellainen kutina, että näistä kaikista juuri tämä voisi iskeä myös eurooppalaisiin katsojiinkin parhaiten, muut tyrkyt kun tuntuvat kuitenkin enemmän tai vähemmän jo kuulluilta. Tietenkään en tiedä, miten käy kappaleen tunnelman, jos kappale käännetään englanniksi/ranskaksi, mutta kyllä tässä on tarpeeksi kaikkea kaunista valloittamaan Euroopan kansat vaikka suomen kielellä. [/kajolasit päässä]

Mitä sitten veikkaan, miten käy? No, kolme parasta on varmaankin Kajo (Viisukuppilassa ainakin kova kannustus ja vienee fanipalkinnon), Eläkeläiset (kansan suosikki tahi vitsin vuoksi äänestetään) sekä Amadeus (sentään tangokuningas ja siten vanhemman väen suosikki). Näistä tietenkin toivoin, että Kajo voittaisi, mutta Eläkeläiset saattaa olla kanssa aika vahvoilla. Ehkä minä vielä uskon suomalaisiin siinä suhteessa, että he äänestävät tänään OIKEIN ja vievät Heli Kajon finaaliin. Voi olla, että usko suomalaisiin tämän illan jälkeen on vähän vähissä, mutta mutta... niin! Aiempina vuosina kuitenkin minun makuni on voittanut myös kansan puolelleen, joten siinä mielessä Eläkeläisille ei voisi povata kovin hyvää menestystä... mutta se siitä.

Ennen lopetusta ilmoitettakoon, että Kohti Osloa -raporttien lisäksi seuraavan kuukauden aikana kirjoittelu voi olla aika vähäistä. Viisuihin päässeet pitää maaliskuun puolella arvostella, mutta sitten myöskin pitäisi jossain vaiheessa alkaa taas arvostella muiden maiden viisuja ja vähän epäilen, että ennen maaliskuuta on aikaa moiseen, mutta jos ei olekaan, niin sitten saattaa alkaa niiden arvostelu jo aiemmin. Saa nyt nähdä.

Mutta pidemmittä puheitta: Finaali tänään klo 20.00. Muistakaahan katsoa ja ÄÄNESTÄÄ KAJOA! Kiitos.