Yllättäviä kohtaamisia

Aloitetaan nyt sillä, millä päätettiin tiistain kuulumiset eli syömisillä. Tosiaan ostin aamulla lisää jugurttia, kun luulin siivoojahenkilökunnan vieneen ne tiistaina (tiistai on keittiön kaappien siivouspäivä ja luulin jättäneeni ne huonosti), mutta mitä vielä. Ostin kahdeksan puolen litran jugurttipurkkia, joista söin aamulla kaksi ja kun illalla palasin hostelliin, oli niitä jäljellä enää kolme! Tällä kertaa ei ollut enää epäilystäkään siitä, etteikö joku olisi vienyt niitä, kun ei ollut edes siivouspäivä. Kaiken lisäksi ostokseni olivat kahden pussin sisällä ja molemmat oli pistetty tiukasti solmuun; appelsiinimehut eivät sentään olleet kelvanneet. Inhottavaa silti! Tänään sitten aloitin päivän taas käymällä kaupassa ja tällä kertaa en vain heittänyt leimaa pussiin, vaan myös itse tuotteisiin verbaalisen varoituksen kera. Jos joku nyt sitten niistä varoituksista mekkalan nostaa, niin tiedetäänpäs sitten ainakin syyllinen (toivottavasti ei kuitenkaan nosta). Lisäksi tuli laitettua oma pussi nyt toiseen kaappiin ja vähän piiloon. Jos vaikka nyt pysyisivät pussit avaamattomina. Jos ei, niin sitten ei enää juuri syödä hostellissa. Henkilökuntakin on neuvoton asian suhteen, eivätkä voi tehdä mitään. Vieraiden omat eväät eivät kuulu heille.

Tein muuten matkan ensimmäistä kertaa raitiovaunulla (pysäkki melkein saman matkan päässä kuin bussipysäkkikin) ja vastoin luulojani, tuo matkustustapa oli mukavampi kuin bussilla, sillä tuo on paljon tyhjempi, minkä vuoksi käytän tästä lähtien vain sitä matkustaessani hostelllilta keskustaan. Paluumatkan teen edelleen pääosin bussilla.

No, sitten taas keskustaan ja tuttuun tyyliin kävin kirjoittamassa raporttini, jonka jälkeen otin suunnan kohti satamaa, jossa tarkoitukseni oli lähteä parin tunnin vuonoristeilylle. Mainittakoon nyt asiasta tietämättömille, että satamassa sijaitsee niin eilen hehkuttamani Aker Brygge ja Euroviisukylä. Siinä matkalla sinne ajattelin käydä lippukaupassa, joka sijaitsee aivan Euroviisukylän lähistöllä.

Ennen kuin pääsin lippukauppaan, eteeni tuli Ukrainan delegaatiota, mutta koska osa delegaation väestä vain seisoi siinä kadulla, niin en sitten jäänyt odottamaan, josko Alyosha tulisi näkyviin. Kuitenkin tuntui uskomattomalta tuurilta törmätä jonkin maan delegaatioon ihan vain sattumalta.

Mutta Ukrainan delegaatioon törmääminen ei ollut mitään verrattuna seuraavaan tapahtumaan (katsokaa myös kuvapostaus tältä päivältä). Löysin itseni kivannäköiseltä aukiolta, jossa olin ollut jo tiistaina ja koska tuolloin säästelin oman kamerani akkua, otin kuvan siitä kännykkäni huonolaatuisella kameralla. Niinpä ajattelin nyt ottaa kunnon kuvan varsinaisella kameralla ja kuinka ollakaan, Belgian delegaatiohan siihen sitten parkkeerasi ja pienen odottelun jälkeen myös itse Tom Dice tuli ulos bussista. Ýritin moneen kertaa saada kuvansäätöjä kohdilleen (aurinko paistoi), mutta ei siitä meinannut tulla mitään, joten hämäriä kuvia tuli otettua sitten joitakin. Sitten kun pääsin sopivaan kohtaan, delegaatio oli lähdössä kävelemään johonkin, mutta sitä ennen huikkasin Tomia pysähtymään ja hän vilkutti sitten kameralleni (edelleen, katso kuvat). Aah! Minä vielä mietin siinä, viitsiikö sitä huudella hänen peräänsä, kun yleensä pyrin olla häiritsemättä ihmisiä, mutta kannatti tehdä ja sain varsin hyvän kuvan hänestä (kamerani laadun huomioon ottaen).

Tähän väliin sellainen triviatieto, että en harrasta oikein minkäänlaista henkilöpalvontaa ainakaan muusikkopiireistä, mutta niin vain tuntui helkkarin hyvältä, kun tapasi viisuartistin ihan sattumalta ja sai hänestä vielä kuvankin napattua... niin ja onhan Tomin kappalekin ihan hyvä ja laulaja itsekin varsin lahjakkaan näköinen. ;)

No, sitten vielä lippukaupasta hakemaan Tanskan lippua (hitto, tajusin, että unohtui Suomen lippu hostellliin, vaikka sekin piti ottaa tänä iltana mukaan, vaikka Suomi ei mukana olekaan, mutta ei jaksa hakea) illalle ja Ranskan lippu finaalipäivälle. Liput ovat sellaisia paperisia, mutta parempia nekin olivat kuin ei mitään. Lippukaupassa olisi ollut kyllä heilutettavia kangaslippujakin, mutta ne eivät vain maksaneet 90 kruunua enemmän, vaan ne myös olisivat tulleet ilman tankoa. Armenian lippua ei ollut tarjolla ja Albanian lippua en muistanut pyytää.

Sitten satamaan ja kello oli tässä vaiheessa jotain puoli kaksi. Edellinen vuonoristeily oli lähtenyt yhdeltä ja seuraava lähtisi vasta puoli neljä, joten jotain tekemistä piti keksiä sille ajalle. No, sataman kupeessa majaansa piti myös Nobel-museo, joten ajattelin sitten mennä katsomaan, mitä sillä oli tarjottavanaan. 80 kruunua köyhempänä sain sitten nähtäväkseni näyttelyn Nobelin rauhanpalkinnon voittaneista neljästä etelä-afrikkalaisesta. Näyttelyssä kyllä oli aika hyvin edustettuna kaikki neljä, mutta kyllä ehkä hitusen eniten (ehkä ymmärrettävistä syistä?) tunnuttiin käsittelevän Nelson Mandelaa. Yläkerrassa oli sitten tuoreimmalle Nobel-voittajalle eli Barack Obamalle omistettu näyttely ja mukana oli myös rauhanpalkintoa kritisoinneiden lehtien artikkeleitakin ja pilapiirroksia.

Kaiken maailman interaktiivisia videoita löytyi monesta paikasta, ja niistä vaikuttavimpana "taikakirja" Alfred Nobelista, johon heijastettiin kuva ylhäältä ja sen lisäksi, että kuvat vaihtuivat sivuja käännellessä, niitä kuvia/tekstejä pystyi koskettamaan ja sitten ne tarjosivat lisää informaatiota. En kuitenkaan päässyt heti tuohon huoneeseen, vaan jouduin odottamaan pari minuuttia, sillä juuri kun olin aikeissa mennä sinne, niin joku museon henkilökunnasta pysäytti minut ja pyysi odottamaan pari minuuttia, sillä huoneessa sisällä oli Kenian pääministeri henkivartijoineen. Oikeasti minun tarvitsi odottaa vain puolisen minuuttia,kunnes itse pääministeri sitten lipui siitä ohitseni. Ei sitä joka päivänä törmää valtionpäämiehiin.

No, sitten vielä istuskelemaan vähäksi aika Euroviisukylään ja kellon lähestyessä kolmea tuli armoton vessahätä. Tässä vaiheessa siinä vuonoristeilijän edessä ei ollut kuin yksi pariskunta. Jouduin lähtemään sitten etsimään Aker Bryggeen vessaa ja vaikka siinä ei loppujen lopuksi niin hirveän kauan mennytkään, niin kun 10-15 minuuttia myöhemmin pääsin takaisin, niin jono oli venynyt jo yli parinkymmenen hengen mittaiseksi, mutta kun portit avattiin, niin ilokseni pääsin kuitenkin aika unelmapaikalle. Risteilyllä sitten näki yhtä jos toistakin komeaa maisemaa ja sieltä tuli sitten otettua kuvia todella paljon.

Risteilyn jälkeen kello oli jo 17.30 ja nipin napin ehdin myöhästyä Maltan esityksestä viisukylässä... mälsää. No, ei siinä mitään. Risteilyjuontaja oli maininnut Aker Bryggessä olevan elokuvateatterin, joten pitihän sitä käydä etsimässä, mutta siinä ehdin sitten käydä paikan kunnolla läpi, ennen kuin löysin senja tähän (ihan mukavaan) pyöriskelyyn menikin jotakuinkin tunti. Mitään mielenkiintoista siellä ei kuitenkaan vähään aikaan mennyt. Samalla tuli otettua sitten lisää kuviaa Aker Bryggestä, vaikka kameran akku jälleen osoitti lopun ajan merkkejä (latasin sitä vain pari aamulla). Samalla kävi käytyä läpi Aker Bryggen liikkeitä ja siellä en ainakaan huomenna shoppaile, kun en ainakaan "äkkiseltään" huomannut leffa-/levykauppoja.

No, kun ei AB:n leffateatterista mitään mielenkiintoista näkynyt tulevan, niin suuntasin sitten kulkuni kohti katua, jolla sijaitsi Saga Kino, jonka olin nähnyt tiistaina bussin ikkunasta matkalla Telenoriin ja tämä katu siis sijaitsi vain parin korttelin päässä aiemmista kulkureiteistäni, joten sinne oli helppo löytää. Samalla kadulla oli sitten toinenkin (saman puljun?) leffateatteri ja kun katselin elokuvien alkamisaikoja, niin päätin sitten mennä tähän toiseen.

Kuitenkin meni puolitoista tuntia ennen kuin alkoi mitään hyvää ja ei norjankielistä, niin päätin sitten taas vähän tutkailla lähikortteleita ja siinä lähikortteleita kierrellessäni sainkin kuvaan parlamenttitalon sekä kuninkaanlinnan, jonka sijaintia olinkin vähän miettinyt, kun ei ollut aiemmin vastaan tullut. Tämän lisäksi bongattua tuli muun muassa Norjan kulttuurihistoriallinen museo, yliopisto ja sen sellaista. Pääkirjastonkin piti olla sillä suunnalla, mutta en sitten löytänyt sitä.

No, sitten leffaan katsomaan Robin Hoodia (salaisesti toivoin pääseväni katsomaan A Nightmare on Elm Streetin, mutta sitä ei ollut ohjelmistossa lainkaan, enkä IMDB:n sivujenkaan kautta löytänyt tietoa Norjan ensi-iltapäivästä), josta kyllä tajusin suurimman osan, vaikka välillä sellaista englantia käyttivätkin (sijoittuihan leffa 1200-luvun vaihteeseen), etten ihan täysin ymmärtänyt kaikkea. Lisäksi minua nukutti ihan silmittömästi ja välillä tuli jopa nuokuttua vähäsen, mutta lopulta sain katsottua elokuvan loppuun asti niin, että ei mitään kunnon tapahtumia jäänyt välistä. Ei tuo elokuva silti ihan mielenkiintoisimmasta päästä ollut. Tuo leffasali oli muuten todella upea (leffateatterin isoin sali) ja pesee Finnkinon teatterisalit 1000-0.

Sitten hostelliin nukkumaan.

Tajusin muuten, että tässä on ehtinyt tekemään jo niin paljon, että tuntuu todella uskomattomalta, että täällä oltaisiin vasta neljättä päivää. Tapahtumia on riittänyt niin paljon, ettei tylsää hetkeä ole vielä ollut, vaikka en ole edes aloittanut biletysputkeakaan. Tänään sitten olisi toisen semifinaalin jälkeen tuonkin aika sitten, jos vain jaksan. Viime päivinä on kuitenkin alkanut nukuttaa verrattain aikaisin.

Nyt kiertämään Storgataa. Huomenna edessä shoppailupäivä ja huomasinkin raitiovaunussa istuessani tässä lähellä yhden leffa-/levykaupan, joten sekin on sitten huomista varten jo löydetty. Rautatieasemallakin olisi sitten toinen, joten eiköhän tässä jotain saa ostettua kotiinkin.

PS. En ole muuten moneen päivään ehtinyt lukea muita blogeja, enkä edes Fingerporeja, kun aika tuntuu aina löytyvän kesken. Mälsää!