Shoppailua ja Latteria

Unohtui eilisestä raportista mainita toissayöltä yksi juttu. Siinä tullessani hostelliin (kirjoitan koko ajan "kotiin") kolmen aikaan yöllä sitä ajatteli, että pääsisi jo nukkumaan, mutta päässessäni huoneeseeni, riisuttuani vaatteet ja kömpiessäni sänkyyn huomasin, että lakanat on viety. Tämäkin vielä. No, ilmeisesti siivoushenkilökunta oli ajatellut, että olin lähtenyt ja vienyt lakanat pois. Muutakaan selitystä en oikein keksinyt. Ei siinä auttanut sitten muu kuin lähteä hakemaan uusia lakanoita tiskiltä; kas kun ei pyytänyt siitä maksua. "Aamulla" sitten siivouksen ollessa käynnissä huonesiivooja sitten kysyi multa, että kauanko vielä olen, niin ettei vie lakanoita toistamiseen pois kesken majoittumiseni.

Eilen tosiaan lähti päivä aika hitaasti käyntiin, kun tosiaan vasta neljän aikoihin pääsin koisimaan ja aamulla sitten huonetoverini pitivät meteliä, niin ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Nousinkin ylös joskus yhdentoista aikaa ja tein siinä aamutoimet eli kävin suihkussa, syömässä (enää ei ole mun jugurtteja viety) ja kaupassa, jonka jälkeen sitten otin ensimmäistä kertaa päikkärit Oslossa ollessa ja lopulta taisin päästäkin kohti keskustaa vasta kolmen aikoihin.

Raportin kirjoitettuani tosiaan oli edessä shoppailukierros muutamassa audiovisuaalisia tuotoksia tarjoavissa isoissa liikkeissä.

Ensimmäinen kohde oli joku SpaceWorld Megacenter, joka oli yleisempi viihde-elektroniikkaliike, joten sinänsä siellä ei järin suuret valikoimat olleet, vaikka ihan kivasti kuitenkin. Sieltä käteen tarttuikin vain kaksi tuotosta mukaani, joista toinen oli ehkä norjalainen Skuljt-(kauhu)trilleri (nimi saattaa olla väärin), ja toinen oli Melrose Placen toinen tuotantokausi ja tämä tuli hommattua oikeastaan siksi, että Anttilassa (eli vakiokaupassani) kautta ei olisi saanut luultavasti sillä noin 25 euron hinnalla.

Playcomista, joka on aika hyvin keskittynyt pelkkiin elokuvajulkaisuihin tuli sitten hommattua pari pohjoismaista 1001 elokuvaa -kirjan elokuvaa, joskin toinen näistä eli Gorardin Masculin Feminin on kyllä ranskalais-ruotsalainen. Toinen näistä elokuvista oli tanskalainen Gertrud, jota ei netissäkään monessa paikassa tuntunut olevan myynnissä kuukausi sitten. Olisi siellä ollut 1001-elokuvista vielä Babettes gæestebud -leffakin, mutta siinä ei olisi ollut suomi-/enkkutekstitystä, joten se jäi nyt hommaamatta. Tuosta kaupasta tuli hommattua myös pari norskikauhua lisää. Tuossa kaupassa tuli käytettyä eniten aikaa hyllyjä läpikäydessäni ja niitä oli kiva tutkia, vaikka olinkin ennakkoon aika tarkkaan määritellyt, mitä saan ostaa (pohjoismaisia 1001 -elokuvia ja norskikauhuja). Tuossa kaupassa muuten tajusin, että norjalaiset taitaa rakastaa todella stand upia, sillä stand up -dvd:itä oli ainakin puolensataa myynnissä ja niille oli oma kategoriansakin.

Viimeinen kohde oli sitten jo aiemmin mainittu Platekompaniet, josta en uskonut enää löytyvän uusia 1001-elokuvia, kun ajattelin, että leffojen erikoisliikkeenä Playcomista olisi saanut suurin piirtein kaiken mahdollisen. Kuitenkin sieltä tarttui vielä pari 1001-leffaa mukaan, Juhlat (Festen) sekä Kjærlighetens Kjøter, yksi kauhu (Playcomista ostamani kauhuleffan jatko-osa) sekä todellinen "guilty pleasure" -leffa Tyttöni mun". Lisäksi kaupasta tuli hommattua Secret Gardenin ja Bobbysocksin kokoelmat.

Rahaa näihin ostoksiin paloi kaiken kaikkiaan 1695 kruunua eli reilu parisataa, mutta toisaalta olin jo ennen reissua sallinut itseni viettää perjantaina (eli reissun loppupäässä) shoppailupäivää, niin eipä tuo silleen kirpaissut. Onhan tässä vielä kuitenkin rahaa hyvin käytettäväksi (700-800 euroa, tarkkaa summaa en tiedä, kun paikalliset automaatit eivät näytä tilin saldoa rahaa nostettaessa)... ja kun en kauheasti enää tule rahaa tuhlaamaan; korkeintaan huomenna Tusenfrydiin, jos ei sada.

Sitten kävin heittämässä ostokset hostellille ja olikin eka kerta, kun kesken päivän kävin hostellilla. Tai no, päivä ja päivä, johan kello oli puoli kahdeksan, kun sinne pääsin. Melkein söinkin siellä sitten, mutta koska se olisi sopinut mun syömissuunnitelmia vähäsen, niin jääräpäisyyttäni jätin syömättä ja söin vasta Mäkissä keskustassa.

Keskustan jälkeen olikin aika mennä Club Latteriin, jossa vietettiin EscTodayn kymmenvuotispippaloita ja nyt paikka näytti vasta todelliset karvansa. Verrattuna edellisiltaan juhlijoiden keski-ikä kasvoi varmaan 20 vuotta ja tunsin itseni yhtäkkiä todella vanhaksi, kun tajusin, kuinka teiniä oli meno ollut edellisiltana verrattuna eiliseen. Nyt tuo paikasta sukeutui kunnon seurusteluravintola/-baari ja sellaiseksi tuo paikka parhaiten mielestäni soveltuikin. Siinä sitten join muutaman päärynäsiiderin (hyviä olivat) ennen kuin alkoi illan show. Mulla oli muuten turhan usein vessahätä, mikä on hyvin epätavallista myös bileiltoina. Siinä sitten show'n lähestyessä olikin pieni vessahätä, mikä etsi lisäjuomisen, varsinkin kun olin ihan eturivin tuntumassa. Vähän meni lasista vierustoverin paidallekin, mitä tietenkin pahoittelin ja homma olikin sillä selvä. Pian tämän jälkeen sainkin lasini siihen lavakorokkeen reunalle, vaikka tiukkaa olikin.

Lavalla kävivät niin 1992 Ruotsin edustaja Christian Björkman, Islannin Eurobandið usean viisuhitin turvin ja sokerina pohjalla tietenkin 2008 suosikkini bändin This is my life ja shown päätti sitten Bobbysocks usealla kappaleella ja tietenkin tämä show päättyi duon 1985 Euroviisujen voittokappaleeseen La det swinge, joka kuuluukin yhteen kaikkien aikojen suosikkeihini. Björkmanin esiintyminen tuli yllärinä (ja hädin tuskin muistin artistia *puna*), mutta nämä muut tiesin etukäteen ja niitä odotinkin kovasti... enkä pettynyt. Tämän lisäksi lavalla nähtiin juontamassa ilmeisesti joku Danny BBC:stä, drag-artisti Kiki(?) sekä Esctodayn perustaja Barry.

Itsellä alkoi väsymys painaa pian show'n jälkeen, joten lähdinkin bileistä jo puolen kahden aikaan kohti rautatieasemaa. Matkalla sinne kuljin Euroclubin ohi ja sehän olikin vielä auki, vaikka nettisivuilla puhuttiin jotain kello yhdestä. Tänään sitten selvisi, että siellä puhuttiinkin, että klubi on auki vielä yhden jälkeenkin; tiedä sitten, miksi sellainen ilmoitus, minut se ainakin sai hämääntymään. Niinpä tänään voisikin vaikka käydä siellä finaalin jälkeen, vaikka se on kuulemma tosi ahdas paikka ja väkeä siten todella paljon... mutta kun sentään on finaali-ilta, niin kaipa vielä yhdet (mini)bileet kestää (jotenkin ajatus bileiden missaamisesta finaali-iltana ei enää oikein nappaa, vaikka eilen olinkin vielä kahden vaiheilla). Ahtaus sitten tarkoittaa kanssa sitä, että baaritiskillä on tungosta, joten niin paljon ei saa luultavasti juotua, joten sikälikin voisi siiderin sijasta tilata ainakin kerran valkovenäläistä, vaikka se kolme kertaa kalliimpaa olisikin kuin Suomessa.

Yöbussikin tuli testattua ja vaikka mun viikkopassi ei voimassa olekaan yöaikaan, niin 40 kruunua (noin 5 euroa) ei paha hinta yötaksaksi ole. En vain uskaltanut mennä ensimmäiseen oikeaan suuntaan menevään bussiin, kun olin vielä kaukana rautatieasemalta ja jotenkin öinen mieleni ei luottanut siihen, että olisi mennyt Sinsenkryssetiin (pysäkkini) ja kun en löytänyt pientä kynäänikään kirjoittaakseni kysymystäni kuskille, niin menin sitten vielä rautatieasemalle ja odottelin siinä sitten puoli tuntia ja puoli kolmen tienoilla sitä pääsin viimein matkaan.

Niin, nyt on jo lauantai ja ylihuomenna tähän aikaan ollaan jo kotona. Ei sitä haluaisi ajatella sitten yhtään. Ei sillä, olen jo nyt tehnyt täällä aikalailla kaikkea, mitä ensimatkalla Oslossa voikin tehdä, joten siinä mielessä tämä viikko on ollut ihan riittävä aika, mutta silti... vähän tekisi vielä olla pidempään. On se jotenkin haikea fiilis, että kohta tää on jo ohi.

Seuraava raportti saattaa tulla vasta ensi viikolla. En tiedä, mihin aikaan olen huomenna valmis lähtemään keskustaan (en usko, että on krapulaa, mutta väsymys voi olla kova), mutta sitten kun menen ja jos on hyvä ilma, lähden varmaan aika nopeasti Tusenfrydiin.